MEJÄ Tammela, Liesjärvi 8.-9.9.2007

Lilli on aina ollut innostunut päästessään verijäljelle. Kynnyskysymyksenä MEJÄ-harrastukseen onkin ollut kokeisiin pääseminen. Useampiin kokeisiin on yritetty päästä, ja valitettavasti ensimmäinen paikka, mikä saatiin jouduttiin jättämään, koska myös taipparipaikka tuli samalle viikonlopulle. Omia harjoituksia on jonkin verran tehty, kuten yllä Espoossa. Myös Uudenmaan noutajien harjoitukset jatkuivat elokuussa.

8-9.9.2007 sitten onni potkaisi ja Lilli pääsi varasijalta mukaan Cockerspanielit ry:n Etelä-Hämeen alajaoston MEJÄ-kokeeseen Tammelan Liesjärvelle.

Ylitoimitsija Ulla Ketola opastaa ohjaajia ennen jäljentekoa. Enemmänhän meitä jännitti itse jäljenteko ja opastus kuin varsinainen Lillin ohjaaminen jäljellä.

Ylituomarina toimi Alf Lindblom ja toisena tuomarina Heikki Pirhonen, joka oli reissussa kahden JVA labradorinsa kanssa. Tuomarikokelas pitää tuomarin puhuttelun.

Kokeessa oli mukana 10 koiraa: 7 cockeria, 2 labbista ja 1 mäyräkoira.

Kokeen sihteeri Katriina Koski tarkasti Lillin sirun tiedot.

Laukauksensietotestissä ei millään koiralla ollut ongelmaa.

Lilli lähdössä jäljelle.

Tapansa mukaisesti Lilli lähti melkoisella vauhdilla jäljelle, ja ohjaajan työksi jäi varsinkin ensimmäisen puolen kilometrin matkalla lähinnä vauhdin rajoittaminen. Koko jäljestyksen aikana ainoa kommunikointi ohjaajan ja tuomari Alf Lindblomin välillä olikin jäljestyksen alussa, kun ohjaaja kysyi:"onko vauhti sopiva?" Sopivaksi todettiin, eikä suositeltu ainakaan vauhtia lisäämään, ja näin jäljestyi jatkui entiseen tahtiin. Toinen repliikki ohjaajalta tuli sienestäjälle, joka pyrki taputtamaan Lilliä. Lilli ei onneksi työtä keskeyttänyt, ja tuomari taisikin sitten joutua selittelemään ihmettelevälle sienestäjälle, miksei ohjaaja päästänyt häntä koiraa silittämään. Ensimmäisen makuun Lilli oikaisi läheltä. Toisen merkkasi pariinkin kertaan. Jäljestyksen edetessä Lilli teki jokusen tarkastuslenkin. Kolmannella osuudella tuli ennen kaatoa hieman harhailua , kun jälki kulki sienestäjien parkkipaikan likeltä ja sienestäjien jäljet ja polku harhauttivat. Ohjaajakaan ei tiennyt, missä jälki meni, mutta onneksi Lilli löysi omatoimisesti jäljelle takaisin, löysi sorkan ja nappasi sen suuhunsa. Hieno ja hukaton suoritus ensimmäiseksi jälkikokeeksi. Harjoitusjälkemme ovat todennäköisesti olleet liian lyhyitä, koska vaikutti siltä, että toisella makuulla Lilli jo etsiskeli kaatoa.

Rentoutunut ohjaaja palaa jäljeltä oppaan kanssa. Tuomari on jo matkalla seuraavalle jäljelle.

Omatekemän jäljen purku. Piilomerkkejä oli ainakin riittävästi eikä opastuksessa ollut ongelmaa.

Tuloksia odotellessa Pertti Tamminen spiikkasi nauruhermoja kutkuttavat arpajaiset. Jarkko keräsi aikamoisen kasan palkintoja.

Mammakin pääsi Pertin palkintokasaa keventämään. Pertti toimi kokeen maastomestarina, ja saimme puhelimitse Pertti ja Anneli Tammiselta jo kokeeseen ilmoittautuessa ja koepaikan varmistuessa erinomaisia neuvoja koetta varten.

Pääsimme kahden tämän kesän uuden jälkivalion kakkukahveille mukaan.

Pöytäkirjojen jako

1. Jäljestämishalukkuus 5/6
2. Jäljestämisvarmuus 8/12
3. Työskentelyn etenevyys 8/10
4. Lähdön, kulmauksien, makauksien ja katkon selvittämiskyky sekä tiedottaminen/kaadolla haukkuminen 9/14
5. Käyttäytyminen kaadolla 3/3
6. Yleisvaikutelma 4/5
   Laukauksien sieto: Hyväksytty
   
   Pisteet 37
   Palkinto AVO2
   
   

Jarkko kävi pokkaamassa Ellalle toisen AVO1:n, ja Ella siirtyy voittajaluokkaan. Onnea hienosta suorituksesta koirakolle! Taisi olla hyvin tehty jälki! (t.jäljentekijät)

Viikonlopun MEJÄ-koirat ohjaajineen.

Kiitokset upeasta kokemuksesta ja hyvin toimineista järjestelyistä kaikille kokeen järjestäjille, jos satutte tänne Lillin sivuille vierailemaan!