Tälle vuodelle oli nomessa asetettu tavoitteeksi startti aloluokassa. Mejä vaan vei kesällä mennessään ja nomepuoli jäi kokonaan. Kalenterista löytyi SSN nomekoe 20.9., josta saatiinkin paikka. Pari viikkoa treeniaikaa, ja treenattiin itseksemme ja kavereiden kanssa muutaman kerran lähinnä riistalla, koska riistaakaan ei muutamaan kuukauteen ollut kokeiltu.
Petri ja Tuula lähtivät Kiiran, Melinan ja Rozan kanssa mukaan, ja teimme yksitellen vesihommia. Lilli aloitti. Alkuun ykkösmarkkeeraus lammen yli vastarannan tuntumaan noin 50 metrin päähän ja
sen jälkeen ohjaus samaan paikkaan. Ulpukan lehtien joukosta ei lokkia olekaan kovin helppo havaita. Ohjaajakin on aika hyvin maastoutunut.
Sitten kakkonen. Toinen rannan tuntumaan oikealle ja toinen pikkusaaren taakse. Lilli tulossa tuolta vastarannalta.
Samalla harjoittelua suolammesta nousuun, mikä ei olekaan ihan helppoa varsinkaan,
jos ote lokista ei ole optimaalinen. Siipeen meinaa helposti kompastua, mutta lintu tulee perille asti.
Lopuksi vielä maaohjaus.
Tuula teki Melinan kanssa samat tehtävät.
Melina palauttaa.
Petri näytti, miten koiraa voi auttaa maallenousussa.
Parin päivän päästä treenattiin uudestaan. Marko ja Lulu lähtivät mukaan, ja suuntasimme tällä kertaa kaislikkoiselle lammelle, jotta saataisiin erilaisia paikkoja kokeiltua. Harjoitukset aloitettiin lyhyellä markkeerauksella maalle ja vesiohjauksella.
Sen jälkeen hakuruutu, jossa lokit kaislikossa, varikset, fasaanit, ja pupu maalla osin ojan toisella puolella.
Homma sujui hyvin, vaikka maasto olikin haastava.
Lulu palauttaa Markolle.
Välillä kävimme Vammala Masossa Pirkanmaan noutajakoirayhdistyksen mejäkokeessa 14.9.2008. Lauantaina teimme korvaavan voi-luokan jäljen sekä jälkiparimme kanssa Avo-jäljen. Sunnuntaina jäljellä Lilli teki töitä ja rengasti edelleen katkolla ohjaajan mielestä hyvin mutta kolmisen minuuttia taisi täyttyä, ja tuomari sanoi, että "eiköhän ohjata koira jäljelle". Ohjaaja sanoi sitten "jälki" kahdesti, ja Lilli menikin sen jälkeen itsenäisesti jäljelle. Hukka oli valitettavasti jo tuomittu, ja tuloksena oli Voi 2 tulos. Ohjaaja otti tuloksen kontolleen, koska ei osannut kehottaa ajoissa koiraa. Tämä kenties siksi, koska edellisessä kokeessa opastaessamme jälkeä tuomari antoi nopealle koiralle runsain mitoin aikaa katkolla, koska arveli koiran ehtivän kuitenkin alle 45 minuutissa loppuun. Tuomari katsoi myös, että on aina parempi, jos koira vaan itse löytää jatkon, koska koira ei opi mitään, jos se opastetaan jäljelle. No hyvä oli se, että Lillille ei tarvinnut jälkeä näyttää. Työtä ei Lilli ole toistaiseksi vielä koskaan kesken jättänyt eikä Lilli ole myöskään ohjaajalta ruvennut kyselemään vaan on itsenäisesti tehnyt työtänsä, kunnes sorkka tulee vastaan. Ohjaajan ei ole näin ollen yleensä tarvinnut mitään sanoa koko jäljen aikana. Sen verran kakkostulos ohjaajaa harmitti, että seurasi puhelinrumba loppusyksyn koejärjestäjille, josko vielä yhden koepaikan saisi, jotta voisi kauden loppuun yrittää saada vielä ykköstuloksen.
Seuraavana päivänä jatkettiin nometreenejä. Työpäivän jälkeen hämärtää jo aikaisin, mutta kyllä jotain aina ehdittiin tehdä.
Ohjaus vesirajaan oli aika hankala, varsinkin kun hakuruudun lintu oli ollut aika lähellä ja jäi vahvaksi häiriöksi.
Pitihän sitä varmuuden vuoksi laahausjälkikin tehdä.
Neljäs riistatreeni tehtiin pari päivää ennen nomekoetta.
Harjoitukset olivat menneet parin viikon aikana jopa uskomattoman hyvin varsinkin harjoitusmäärä huomioiden, joten hyvillä mielin voitiin valmistautua ensimmäiseen nomekokeeseen, koska tiesimme, että "kyllä se ainakin kotona osaa!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti